Noniin tänään oli läksynä ottaa kuva kännyllä jostakin pienestä yksityiskohdasta. Meikäläinen tietty hävitti kännynsä, onneksi se löytyi bussipysäkiltä. Muutenkin olen ollut tajuttoman väsynyt ja vittuuntunut. Yksinäisyydestä puhumattakaan. Ihmiset ovat sairaita mieleltään....  

Kuulen puheen, mutten ymmärrä sanoja.
Kuljen kaupungilla, mutten näe valoja.
En enään näe maailman kauneutta.
En huomaa muuta kuin pahuutta.
Ihmisen meli on pieni ja sairas.
En tahdo kertoa mikä mua vaivas,
ku masennus otti vallan musta.
Enkä saanut tukipilaria edes susta.
Tuntuu, että elämälläni vain itseäni kidutan,
nyt vain täältä kauas pois haluan